Henkilökuvassa Jari ja Sari Aaltonen

Kirjoittaja: Reetta Mikola / Alalla tapahtuu / 16.4.2019

Seuratanssimaailman uranuurtajat, valloittavat ja sydämelliset Jari ja Sari Aaltonen. Matka Porista Pohjoiseen on melko pitkä, joten päädyimme pitämään parin tunnin mittaisen keskusteluhetken puhelimessa näiden ihastuttavien opettajien kanssa. Ja juttuahan meillä riitti.

Vuosi 2019 on Jarille ja Sarille merkittävä vuosi – heidän luotsaamansa Tanssikoulu Jari Aaltonen täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Tanssikoulu tekee merkittävää työtä erityisesti pohjoisessa, jossa se tanssittaa ihmisiä viikoittain Oulussa, Raahessa, Kempeleessä, Rovaniemellä ja Torniossa. Näiden lisäksi Jaria ja Saria tapaa usein milloin mistäkin päin Suomea tanssileireillä ja -tapahtumissa.

Jarin ja Sarin ensimmäiset yhteiset tanssikurssit Oulun Walolla järjestettiin tarkalleen 26.3.1994. Tanssikoulun perustamiseen on liittynyt erittäin vahvasti visio ja halu saada myös seuratanssikentälle mahdollisuus säännöllisiin jatkokursseihin. Aiemmin useat seuratanssijat lähtivät perusteet opittuaan kilpatanssin tai rock ja swing-tanssien pariin kehittääkseen tanssiaan.  Jarilla ja Sarilla oli selkeä ajatus siitä, että tämä on asia, joka pitää saada muuttumaan.

Myös ”vauhdikas parinvaihto” rantautui Jarin ja Sarin aloitteesta seuratanssimaailmaan. Tämä on ollut suuri askel tanssikurssien kasvun mahdollistamiselle. Ennen tätä tanssijoiden oli hyvin vaikea tulla kursseille, jos mukana ei ollut omaa paria. Nykyään tämä vauhdikas parinvaihto on hyvin yleisesti käytössä seuratanssikursseilla ympäri Suomen.

Jarin ja Sarin tanssien alkumetrit

Jari on ottanut ensiaskeleensa kansantanssitunneilla noin 15-vuotiaana. Kysyin Jarilta, miten sen ikäinen nuori mies löytää tiensä kansantanssien pariin. Jari kertoi, että niin kävi vähän vahingossa. Hän oli nähnyt kilpatanssijoiden esityksen ja päättänyt että tuota hänkin haluaa tehdä. Hieman Jaria oli ujostuttanut, joten hän oli pyytänyt äitiään soittamaan paikalliseen kilpatanssiseuraan ja kysymään, miten voisi liittyä mukaan. Jarin äiti oli kuitenkin sekoittanut lajit ja seurat, ja ensimmäistä kertaa tunneille mennessään Jari olikin löytänyt itsensä kansatanssitunneilta. Vaikka laji ei ollutkaan sitä mitä hän oli ajatellut, kansantanssit veivät mennessään ja Jari jäi tunneille.

Samoihin aikoihin Jari lähti tutustumaan lavatansseihin. Hän ei kylläkään osannut tanssia siellä soitettavia lajeja, mutta ei muuta kuin pokkana hakemaan. Pikkuhiljaa askeleet ja rytmit tulivatkin tutuiksi.

Monet muut ovat ottaneet tanssin ensiaskeleensa jo lapsina, mutta näin ei ole käynyt Sarille. Hänen elämäänsä on ensimmäisenä tullut suomalainen tanssimusiikki, jonka hän on saanut jo äidinmaidossa. Kipinää tanssimiseen olisi kyllä löytynyt, mutta puitteet ja mahdollisuudet tanssiin olivat pohjoisessa ja Kainuun perukoilla vähäiset. Heti kun Sari lähti opintojen perässä Ouluun, mahdollisuudet tanssikursseille pääsyyn avautuivat. Hän oli sopinut kaverinsa kanssa menevänsä tanssikursseille, mutta kaveri sairastui. Sari kuitenkin päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa kursseista ja meni kursseille yksin. Hän rakastui tanssiin saman tien ja tämän jälkeen kulutti erittäin ahkerasti läheisten tanssipaikkojen lattioita vuosikausien ajan ennen Jarin tapaamista.

Tanssiin liittyy myös tämän huikean pariskunnan ensitapaaminen. Tästä, tanssikoulun perustamisesta ja tämän vuoden juhlahumusta voit lukea Onnea TanssiAalto 25vuotta – blogista.

Hauskaa olla pitää

Opettaessaan Jari ja Sari kokevat, että kaikkein tärkein on luoda ihmisille hyvää fiilistä. Varsinkin aloittelijoiden kanssa he pitävät tärkeänä, että oppilaille tulee heti alusta alkaen tunne, että he osaavat jotain. Tämä antaa positiivisia tunteita sekä lisää itsevarmuutta, jotka auttavat ensiaskeleiden ottajia koukuttumaan lajiin.

He ovat huomanneet, että nykyään opetuksessa näkyy välillä tietynlainen ”trendi”. Kyse on siitä, että keskitytään hyvin paljon esimerkiksi vienti-seuraamiseen ja ajatellaan että kun sen osaa, voi tehdä ihan mitä vain. He eivät missään nimessä halua väheksyä vienti-seuraamisen tai muidenkaan teknisten asioiden tärkeyttä, mutta haluavat muistuttaa, että varsinkin aloittelijat tarvitsevat aluksi konkreettisia kuvioita ja niiden opetusta. Jos tanssijan omassa kuviopankissa ei ole ollenkaan materiaalia, ei ole mitään mitä he voisivat viedä tai seurata. Kuvioiden merkitystä ei siis saisi väheksyä.

Ollaan enkeleitä toisillemme!

On myös yksi hyvin tärkeä asia, jonka Jari ja Sari haluaisivat meidän kaikkien tanssijoiden muistavan. Jokaisella kursseille ja tansseihin tulevalla ihmisellä on siihen oma motiivinsa. Joku haluaa oppia taitavaksi tanssijaksi, toisille taas tansseissa ja kursseilla käyminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma, jossa tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin.

Oli tansseihin tai kursseille tulemisen motiivi mikä tahansa, kaikkia tulisi kunnioittaa. Vaikka joskus tanssisit ihmisen kanssa, jonka tapa tai tyyli tanssia ei välttämättä vie sinua tanssitaivaaseen, voi se toiselle olla koko illan pelastus tai paras hetki. Mieti siis palautteen antoasi, joskus ihan vain ”kiitos!” ja hymy, voivat olla juuri se mitä toinen tarvitsee saadakseen itsevarmuutta ja jatkaakseen tanssiharrastusta. Muistetaan että lavatanssien tulevaisuus on meistä tanssijoista kiinni! Saria lainaten: ”Ollaan enkeleitä toisillemme!”

Caravaanari-elämää

Monet tietävätkin, että Jarin ja Sarin ”tavaramerkki” (ainakin täällä etelämmässä) on asuntoauto. He molemmat nauttivat sen tuomista eduista, mutta ovat samaa mieltä siitä, että Sari on heistä ”se innokkaampi caravaanari”. Asuntoauto on heillä kovassa käytössä muutenkin kuin vain pidemmillä työmatkoilla. Sarille auto toimii työautona ihan arkenakin, se on kuin ottaisi palasen kotia aina mukaan kun lähtee töihin. Hänellä onkin koko ajan kaikki autossa valmiina.

Kotona asuntoauto toimii heillä lisäsiipenä – kun Tyrnävälle saapuu vieraita, isäntäpariskunta siirtyy itse asuntoautoon kun vieraat valtaavat talon. Melko kätevää!

Tanssinopettajan työssä kilometrejä tulee tolkuton määrä vuodessa. Jari kertoo, että hänen veljensä toimii ammattiautoilijana, mutta Jari ajaa silti enemmän kilometrejä vuodessa kuin velipoikansa. Vaikka matkustaminen tuntuu välillä heistä rankalta, kertovat he saavansa voimaa musiikista, tanssista ja sen mukanaan tuomista ihmisistä.

Jarin ja Sarin lempitanssit

Lempitansseista keskustellessa, molemmat kertovat olevansa hyvin kaikkiruokaisia. He kuitenkin myöntävät olevansa ehkä hieman enemmän suljetunotteen tanssien ystäviä, vähän tietysti päivästä riippuen.

Jari ja Sari sanovat, että yleensä heillä on jokin tanssi aina ”työn alla”, eli laji jota he pyrkivät kehittämään tai treenaavat itse paljon. Monesti silloin kyseinen laji avautuu taas hieman paremmin ja siitä tulee sen hetken lemppari, kunnes taas tulee joku muu tanssi.

Joskus myös jokin kappale saattaa kolahtaa niin kovasti, että lempilaji on se, jota kyseiseen kappaleeseen voi parhaiten tanssia. Tällä hetkellä lempikappale on Willie Nelson & Alison Krauss – No mas amor. Tästä syystä tämän hetken lempitanssi on RumbaBolero, TangoBolero mausteilla. Toinen tämän hetken suosikki heillä on Tango, johon on sekoitettu paljon erilaisia tangon tyylejä, kuten kilpatanssitangoa ja Wanhaa Tangoa.

Suosikkikengät

Jarin lempikenkä tanssiin kuin tanssiin tulee yhtään aikailematta. Se on ehdottomasti PortDancen Street tanssilenkkari, mieluiten valkoisena tai punaisena. Se toimii kaikilla lattioilla ja on lisäksi huipputyylikäs.

Sarin suosikki kenkä on ihanan pehmeä DNI Tangon korkkari. Sari sanoo olevansa ehdottomasti ”ei korkkari-tyyppiä” mutta nämä kengät ovat silti superhyvät. Varpailla on tilaa, eivät purista mutta ovat silti tukevat. Suuri suositus kaikille, jotka vierastavat korkokenkiä mutta tuntevat, että tanssiessa olisi hyvä välillä olla pieni korko.

Pääsiäisleiri Eerikkilässä 2019

Jari ja Sari ovat  tänäkin vuonna mukana Pääsiäisleirillä. He kuuluvat leirin alkuperäisiin perustajiin ja alku vuosina Tanssikoulu Jari Aaltonen on toiminut tapahtuman järjestävänä tahona. He ovat varsinaisia Pääsiäisleiri konkareita, sillä vuosien varrella heiltä on jäänyt väliin vain yksi leiri. Muuten he ovat kuuluneet leirin ”kalustoon” kaikkina vuosina. Jari ja Sari odottavat innolla uutta paikkaa, Eerikkilää. Jarin suku on kotoisin Tammelan lähikunnasta Jokioisilta, joten seutu on heille tuttua ja he sanovat, että on hienoa päästä taas Jarin kotiseudulle opettamaan.

Jari ja Sari kertovat toisiaan täydentäen, että Eerikkilä on tänä vuonna ehdottomasti paras paikka viettää pääsiäistä. Tiedossa on paljon hyviä tunteja sekä huikeita iltatansseja. Jos et ole vielä päässyt tutustumaan tähän hurmaavaan pariskuntaan, tule ihmeessä ihastumaan heidän opetukseensa Eerikkilään ja viettämään huikea pääsiäisseikkailu tanssien!

Voisit olla kiinnostunut myös

Nelipäiväinen Iskelmää ja Aurinkoa -tanssitapahtuma valtaa Ouluhallin kesäkuussa

Kuvagalleria Pääsiäisleiri 2024 Eero Hurnanen

Iskelmää ja Aurinkoa palaa jälleen kesällä 2025!

Paritanssin portaat -kirja on laaja teos ja ensimmäinen lajiaan