Tarinoita kulissien takaa, osa1: Valasrannan Tanssileirin teltan pystytys

Salainen haaveeni sirkus Sariolan norsunhoitajana  sai joutuisasti tulevaisuudensuunnitelmani toiselle tolalle, vaikka kärsäkkäitä on mieluisa paijata niin teltan pystytys joka viikko ei kiitos!!

Via dolorosa

Tämä henkilökohtainen Via dolorosa alkoi varsin mukavasti, makoilin sängyllä kuunnellen kuinka pihan lehmuksessa asuva sepelkyyhkynaaras  kurlutti kilpaa vieressä nukkuvan ihmisnaaraan kanssa vuorotahtiin, kuin keskustellen keskenään jotakin vierasta kieltä jota paraskaan egyptologi ei tulkitsisi milloinkaan.

Herätyskello  aloitti sointinsa 7.45 kokoajan voimistuen, vieressä uninen käsi etsi kännykkää ensin seinältä toiseksi kuolatahralta tyynyn päältä, lopuksi hieman jo heränneenä puhelin löytyi viereiseltä yöpöydältä, torkkunappi löytyi nopeasti ja kuorsaus jatkui välittömästi, puussa istuva pulukin  oli hetkeksi hiljentynyt mutta vastasi heti kuulleessaan tutun murinan makuukammarin ikkunasta.

Herätys

8.15 iski paniikki kuuden- tai seitsemännen torkunpainalluksen jälkeen ”meidän pitää olla klo. 9.00 Yläneellä!!” Sovittiin että minä olen kuskina ja pulu Niina voi sitten matkan aikana yrittää tehdä kuontalolleen saman minkä hyvä haltija teki tuhkimolle, valitettavasti meillä ei ole taikasauvaa. ainakaan sellaista

8.25 Halpa- mutta luotettava Citroen C4 kääntyi jo rampista kohti Tampereen moottoritietä, radiossa soi äänikirja ja lämpömittarikin näytti maltillista +22 °c, ”tästä tulee tulee kiva päivä” ajattelin ja hymyilin kuin parturin koira.

8.50 Yläneen K-kaupan pihassa ilmastoidusta autosta noustessani lämpö löi kasvoilleni kuin Xl-kokoinen kärpäslätkä, vilkaisin lämpömittaria +27 °c, ”tästä tulee tulee kuuma päivä” ajattelin ja ostin kaksi jäätelöä.

Telttaretki alkaa

9.05 Takapihalla katsellessani jalkapallokentän kokoista tasoitettua aluetta mieleeni hiipi jo pelkoettä nyt ei ollakaan telttaretkellä lasten kanssa, valasrannan tietä vyöryvä rekkakolonna   täydessä lastissa vahvisti pelkoni, joudun oikeisiin töihin, lämpökin alkoi jo kolmosella. 

Kahvit juotuamme hyökkäsimme kolossaalisen telttarakennelman kimppuun, olin jo ensimmäisen litran  hikoilllut vaikka työt eivät olleet edes alkaneet, mainittakoon että teltta on kiinnitetty maahan n. 1metrin mittaisilla 30mm paksuilla ”telttakepeillä” ja niitä oli yhteensä 102 kpl…. Muutaman kepin hakattuani hikoilin kuin lihava mies  33°c helteessä lekahommissa.
Äkillinen, voimakas kipu keskellä selkää sai minut kiljaisemaan, peltomyyrän kokoinen paarma puree keskelle hikistä selkää juuri siihen puolen neliömetrin alueelle johon en omin käsin yllä, vaihtoehdot on siis 1. kuperkeikka 2. antaa paarman syödä, valitsin saman kuin Jorma Uotinen, ja otin kuudennen pullon vissyvettä.

Onneksi työporukka on todella hyvä ja ahkera tekemään ja saimmekin teltan rungon pystyyn jopa nopeammin kuin oli suunniteltu!! Enää puuttuu vain katto, seinät ja lattia. 

Lämpöhalvausta feikkaamassa

Ruokatauon jälkeen suunnittelin esittäväni saaneeni lämpöhalvauksen jotta voisin jotenkin luistaa töistä, telttakeppejä oli hakkaamatta vielä 88!! kpl, suunnitelin jo liukuvoiteen  hakemista aiemmin mainitun yöpöydän laatikosta työtä helpottamaan, hikipisara ja kyynel sekoittui pulleassa poskipäässä matkalla noutamaan uutta telttakeppiä, näky oli kuin suoraan Danten Infernosta.

Lopultakin noin 10.000 lekaniskun jälkeen kaikki kirotut tapit oli työnnetty vähitellen äitimaan takapuoleen, alkoi kattojen asennus, voinkin merkitä CV:hen toimineeni myös aasina , kymmenien neliöiden pressut liukuivat paikoilleen tuskallisen hitaasti kahdeksan raavaan miehen ja Jussin vetäminä, katto toi myös kauan kaivatun varjon. Mainittakoon että tässä vaihessa oli jo niin tukala olo että jätin lonkeron juomatta ja otin tilalle kivennäisvettä!!

Lattian asennus vielä ja teltta alkaa olla valmis, vaikka tanssilattian yläpuoli onkin hyvin sileä ja liukuva niin pohja on karhea kuin viidakkopuhvelin kieli, muutaman levyn kannettuani toimistotyöhön tottununeet herkät sormeni punoittivat kuin Petterin punakuonon klyyvari viikon putken jälkeen…. ”ei enää kauaa mietin mielessäni”

Lopultakin kuuden ja puolen tunnin jälkeen teltta on valmis ja lopputulos uskomattoman hyvä, henkilökohtaisesti olin varma että lattiasta ei voi saada mitenkään hyvää tanssilattiaa, mutta on ilo olla väärässä tällä kertaa.

Suurkiitos mahtavalle telttaporukalle, ilman teitä en olisi enää hengissä, lähetän ensivuonna kortin kun olen teltan pystytysaikaan bongaamassa orankeja Sumatralla 

Ystävälisin terveisin, MT

Sanaseppo

Tämän blogin on kirjoittanut Tanssipuodin toimiston lähipiiriin kuuluva sanaseppo, jonka verbaaliakrobatiaa olemme saaneet ihailla pidempään. Nyt hän on ensimmäisen kerran antanut luvan julkaista hengentuotteitaan suuremmallekin yleisölle. Lämmin kiitos siit MT. Toivomme että huumorin kukka puree myös teihin arvoisa yleisö, koska jos blogi saa suuren suosion saatamme myöhemmin kirjailijalle sopivina hetkinä saada lisää piristystä päiviin.

Todettakoon, että Valasrannan Tanssileirin yksi parhaista uudistuksista oli tämä teltta, jonka rakentamisessa hikoiltiin ämpäri jos toinenkin. Lämmin kiitos Marrent Oy! Ensi vuonna uudelleen!